Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

N-pojat 5,5 viikkoa
17.07.2016 13:59 | Minna

Rebekan jäppiset on kasvaneet jo isoiksi pojiksi. Olin itse reissussa neljä päivää ja sillä aikaa oli Niilan korvat nousseet topakasti pystyyn ja vauhtia oli löytynyt molemmille. Nooan korvat on ikäänkuin puoliksi pystyssä, herra on aika hupaisan näköinen. Yöt ollaan aitauksessa niinkuin ennenkin ja päivällä sitten riekutaan muun lauman mukana. Ensimmäiset arkeologiset kaivauksetkin kukkapenkissä on jo tehty.

Tässä poitsut tänään kuvattuna ja Nooan tosiaan tunnistaa noista puoliksi lerpottavista korvista. Se on edelleen hitusen isompi kuin veljensä.

Niilan uusi nimi on Valo. Reipas ja terhakka poika!

Nooalle ei ole vielä sopivaa kotia löytynyt.

Minä taidan ristiä tämän pienen nallekarhun Miihkaliksi...

Rebekka lopettelee imetystä ja asia alkaa mennä myös pennuille perille. Emo on muuten suht hyvässä kunnossa, mutta karvaa siitä tippuu ihan kamalasti. Kannatti sitkeästi tarjoilla matamille erikoisherkkuja niin ei päässyt ihan luuviuluksi laihtumaan. Karva muuten tippuu kaikilla muilla paitsi Sipriinalla. Senkin turkki on jo ihan vaaleaa pöperöä niin että kohta alkaa pöllyämään, mutta viidestä irtoaa sen verran, että imuria saa heilutella joka päivä. Perustin tuonne navetan eteen koirapesulan; vannapöytä pihalle ja puutarhaletkuun pehmeä lämmin suihku. Ei tarvitse kyykkiä ja pyllistellä eikä pestä pesuhuonetta koirapyykin jälkeen. Cavalierit laitettiin kuivamaan yhteen pentuaitaukseen ja pystykorvahan kuivaa pyyhkeellä. Kerrankin iski idealla!


 - Minna | Linkki



Pupsit 4 viikkoa!
09.07.2016 08:45 | Minna

Kesäloma alkaa olla puolessa välissä ja pennuillakin ikää jo neljä viikkoa. Pojat könysi pentulaatikosta pois ja oma paikka siirrettiin keittiöön. Yöt nukutaan omassa pedissä aitauksessa, mutta aamulla kun ihmiset heräävät niin vapaus taas koittaa. Toistaiseksi ollaan saatu nukkua sinne kuuteen, puoli seitsemään ennenkuin Rebekka ilmoittaa, että tissit posahtaa kohta, voisko päästä imettämään. Se kyllä ihan selvästi jo vähentää imetyskertoja nyt kun pennut osaavat syödä reippaasti ja ovat myös hoksanneet vesikupin tarkoituksen.

Rebekka on hoitanut lestinsä alun hankaluuksien jälkeen hyvin. Leikkii pentujensa kanssa, ja näkyy kyllä tarvittaessa komentavankin villiä kaksikkoaan. Karva siitä tippuu ihan hirveästi, mutta sen verran on Cesar ja kermasörsseli kuitenkin maistunut ettei siitä ole tullut ihan luuviulua. Hengissä siis selvittiin tästäkin rytäkästä ja aika kultaa muistot niinkuin aina ennenkin. Erikoistarjoilu onkin nyt päättynyt ja kupissa on arkisesti "vain" pentunappulaa ja jauhelihaa.

Jännä ilmiö tuo miten pennut pyrkivät heti ulos tarpeilleen jos niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Ne ovat vielä liian pieniä kulkemaan ulkoportaissa, mutta kuisti on tarpeeksi "ulkona" ja sinne pursotellaan kakkakikkaroita. Ollaan jo ulkoiltu nurmikollakin pieniä pätkiä. Sataa vähän väliä eikä viitsi viedä pentuja märälle nurmikolle, mutta silloin tällöin ehtii sen verran kuivahtaa, että uskalletaan piipahtaa pihalla ihmettelemässä.

Pennut ovat tosi tasaisia. Nooa on himpun verran isompi, mutta muuta eroa niistä on vaikea löytää. Painivat keskenään, välillä nykyttävät emoaan ja Hertan sekä Maisan korvat saa kyllä kovaa kyytiä. Hertta ottaa touhun leikin kannalta, mutta Maisalla on ihan selvästi äidillisempi ote. Komentaa niin hellästi kuin vain suinkin voi. Pennut sujahti laumaan ongelmitta, Sipriina on niiden päältä vähän mustasukkainen niinkuin tietysti emokin, Emma on tullut vanhaksi eikä jaksa hirveän kauan naskalihampaiden kanssa pelautua. Pyry yrittää taas olla cool ja olla huomioimatta rääpäleitä millään tavalla. Huvittavan näköistä kun iso junttura yrittää päästä ulos niin ettei ota kontaktia pentuihin ja pennut taas kirmaa jaloissa ja haluaisivat päästä tekemään lähempää tuttavuutta.

Sipriinan valeraskaus alkaa onneksi hellittää. Aika rankka pari viikkoa on takana, matami on ollut tosi äkäinen ja jatkuva ärrääminen rupesi käymään jo hermoon, tunnustan.

Jompikumpi pojista jää Vuokattiin Satun ja Karin perheeseen, toiselle vielä etsitään sopivaa kotia. Pystykorvan pentuja on tarjolla hurjat määrät, järjestön kuuluttama pentupula on saanut ihmiset astuttamaan koiriaan oikein urakalla, ja pentupula on tainnut pyörähtää metsästystä harrastavien kotien pulaksi. Mekin haluamme pennuille harrastavat kodit. Pystykorvan pitää päästä metsään, siellä se on elementissään. Se on myös mainio perhekoira, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista. Pentujen isän kanssa metsästetään myös näätää ja silloin tällöin Rico pyörähtää myös näyttelyissä. Minun näyttelyinnostukseni koki pahan inflaation siinä vaiheessa kun piti ruveta kulkemaan töissä Kajaanissa. Ei millään jaksa enää viikonloppuisin ajella ympäriinsä. Voi olla, että Tamminäyttely on meillä seuraava, jos koirat vaan on karvassa. Mutta katsellaan.

Täällä odotellaan kaunista ja vähän kuivempaa loppukesää. Pentujenkin kannalta mukavampi, jos voi olla päivisin ulkona touhuilemassa.
 


 - Minna | Linkki



Pupsit kaksi viikkoa
23.06.2016 19:54 | Minna

Yksi rajapyykki on nyt saavutettu, pennut täyttävät tänään kaksi viikkoa ja hengissä ollaan kaikki. Aika raskasta aikaa on ollut, Rebekan hoivavietti piti herätellä mm. hunajalla. Imettänyt se on koko ajan, mutta puhdistushommiin ryhtymiseksi tarvittiin nimenomaan sitä hunajaa. Sitä vähän pennuille peppuihin parin päivän ajan ja hoksasihan se Rebekkakin jutun juonen. Se ei makoile pentujen kanssa laatikossa, mutta muuten kyllä hommansa hoitaa. En tiedä olisiko asiat eri mallilla, jos olisin esimerkiksi älynnyt suihkutella jotain feromonisuihketta pentuihin heti syntymän jälkeen. Pystykorvalehdessä oli eilen juttua sektiosta ja siinä neuvottiin käyttämään purkkiferonomia, jos synnytys ei ole luonnollinen. Ilmeisesti synnytyseritteissä on feromonia ja se osaltaan laukaisee emon hoivavietin.

Pennut kasvavat, mutta emo on kyllä niin nirso kuin vaan olla voi. Kermaa se suostuu latkimaan kun sitä höystää kananmunalla, rahkalla ja hunajalla. Matamille on hankittu rovio pieniä Cesar-ruokapurkkeja, pari sellaista menee hyvänä päivänä. Koko ajan on huolettanut, että maito loppuu tai tulee kalkkikramppi, kun syöminen on niin nihkeää, mutta voihan olla niin ettei matami enempää tarvitse. Syöminen itsessään tapahtuu niin, että samalla kun matami imettää niin ihminen tarjoilee ruuan pentulaatikkoon. Kaikenlaista...

Kerran on piipahdettu eläinlääkärilläkin tarkistuksessa. En nyt enää muista mikä yö se oli, mutta ehkä miljardi kertaa höntättiin ulkona kiertämässä aidan vierustaa. Jos Repen päästi irti niin se paineli samantien leikkimökin alle möllöttämään. Armotonta läähätystä ja uikutusta. Itse diagnosoin asian niin, että maito nousi ja se pisti läähättämään, mutta käytiin varulta tarkilla. Kohdusta löytyi täytettä, mutta lämpö ja tulehdusarvot olivat normaalit. Liekö käynyt niin, että sektiohaava vähän vuoti sisäänpän sen seurauksena, että Repe pääsi pari kertaa hyppäämään kodinhoitohuoneesta aidan yli pois ihan alkuvaiheessa. Nyt kaikki näyttäisi olevan kunnossa, kun vaan saisi jonkun nappulankin uppoamaan niin olisi vähän rauhallisempi mieli itsellä.

Sipriina on tapansa mukaan todella tolkusti valeraskaana. Pari päivää sitten sen nisistä lirui maitoa, äsken tarkistin tilanteen uudelleen, kun huomasin ilmoituksen, että Kajaanissa on 16 dobermannin pentua, joiden emolta ei tule maitoa. Jos olisi vielä maitoa herunut niin olisin tarjonnut Sipriinaa keinoemoksi. Ei olisi tarvinnut olemattomien pentujen päältä mekastaa. Sipriinalla ja Emmalla on ilmiselvästi hämmentynyt olo, koska Repellä on pennut ja heillä ei. Molemmilla voimakas emovietti ja kovin mielellään hoitaisivat omia pentuja. Mietin, että vaikuttaako tämä laumarakenne sektion lisäksi osaltaan Rebekan käytökseen.

Tämä on meillä ensimmäinen sektiopentue ja eka emä, joka nirsoilee ruuan kanssa. Rebekka on kyllä aina huolehtinut linjoistaan, ei sen puoleen. Toivotaan nyt vaan, että kaikki menee hyvin tästä eteenpäin. Poitsut uskallettiin lopultakin ristiä. Isompi, jo kilon etapin tavoittanut on Pihkapuun Nooa ja sata grammaa pienempi nimettiin Niilaksi.

Kesäpojat P. Nooa, Tommi ja P. Niila

Tänään alkaa loma ja samalla täysipäiväinen pentujen kanssa touhuilu. Pojilla on jo silmät auki ja ensimmäiset haukahduksetkin on kuultu. Toiselle pojista etsinnässä metsästävä koti. Hyvää juhannusta kaikille!


 


 - Minna | Linkki



Pennun tuoksua
10.06.2016 20:18 | Minna

Saatiinhan niitä pentuja viimeinkin. Rebekalle syntyi kaksi reipasta urospentua eilen tuolla Ratatien asemalla. Jotenkin on ollut niin alakulo päällä kun jäätiin ilman cavalierpupseja ja kun sitten Rebekan röntgenkuvassa näkyi vain kaksi pentua, niin pääsi negaatiot valloilleen. Ennustin, että leikkuulle mennään torstaina ja siellä on kaksi poikaa ja juuri niin kävi. Kannattaisi varmaan panna lotto vetämään, ei kahta ilman kolmatta vai miten se nyt meni. 

Rebekan synnytys käynnistyi siis 65 vrk ensimmäisestä astutuksesta ja 63 toisesta. Arvelin tosiaan, että vaikeuksia voi olla tulossa, koska pentuja oli niin vähän ja ensisynnyttäjä. Parin tunnin ähellyksen jälkeen ajeltiin Ratatien lääkärille ja Jussi Pakkanen ilmoitti, että leikataan nyt eikä 15. päivä. Pennut olivat samassa sarvessa ja vähän limittäin. Minä pysyin kiltisti leikkurin ulkopuolella ja oottelin vaan ensimmäistä rääkynää. Kyllä sieltä karmea mekkala kuuluikin, kun ensimmäiseltä oli röörit aukaistu. Toinen huusi yhtä kovaa. Pojut saivat lempinimiksi Jupe Pakkanen ja Antsa Tuisku, lääkäri Jussi Antero Pakkasen mukaan...

Toinen pojista olisi vailla arvoistaan kotia. Osoite oli jo alustavasti tiedossa, mutta ehkä kuitenkin parempi näin. Toinen pojista lähtee aikanaan Vuokattiin ja niin hyvään kotiin, ettei tarvitse perään hätäillä.

Mammakoira oli kyllä eilen illalla todella pökkyrässä. Tänään se onkin vähän ihmetellyt, että mitäs kumman pötköjä nämä on, imettää kiltisti, mutta ei sen kummemmin ryhdy hoitelemaan. Voideltiin pentujen peppuja suolaton voi-hunaja -seoksella ja toivotaan, että se saa Rebekan havahtumaan äidillisiin toimenpiteisiin. Kipeäkin se on, mutta toivottavasti lääkkeet auttaa riittävästi ja matami paranee pian.


 - Minna | Linkki



Harmittaa
23.05.2016 19:29 | Minna

Tänään mentiin Hertan kanssa röntgeniin ja mennessä mietin, että kumpi olisi pahempi asia: ei yhtään pentua vai vain yksi, jonka synnyttäminen olisi työn ja tuskan takana. Jossain vaiheessa Hertan mahan kasvu nimittäin vain loppui ja se alkoi taas riekkua entiseen malliin. Minä tulkitsin, että se loi pentunsa vaikka on tietysti mahdollista ettei se ikinä tiine ollutkaan. Joka tapauksessa röntgeniin mentiin ja tyhjäähän sieltä löytyi. Matami on nyt tietenkin pötäkässä kunnossa, koska olen ruokkinut sitä penturuualla 42 vuorokaudesta alkaen, varmuuden vuoksi. Edellisessä sepustuksessa mainostin, että tällä kertaa päätin olla hötkyämättä ja jätin ultran väliin, mutta seuraavalla kerralla kyllä hötkyän. Kaikki piikit otetaan ja tutkitaan ja roplitaan. Aika kova pettymys kun ei saada cavapentuja. Henkiin jäädään, mutta harmittaa.

Rebekalle onneksi ruoka maistuu ja isännän kanssa ollaan sitä mieltä, että pieniin päin on. Énsi viikon maanantaina on Repen vuoro käydän röntgenissä. Siihen asti koetaan olla liikaa innostumatta. Mutta jos meille pystispennut kahden viikon päästä saadaan niin kyllä ollaan onnesta soikeana!

Ootellaan ja katellaan ja täällä sitten taas tiedotellaan.


 - Minna | Linkki


©2017 Suomenpystykorva - suntuubi.com