Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
262728293012
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31123456

RSS

Pentuja
28.10.2018 09:36 | Minna

Hertta sai pentunsa sektiolla reilut kaksi viikkoa sitten. Synnytys käynnistyi ja poltot olivat kunnollisia, mutta kolme pentua oli tulossa kanavaan yhtä aikaa ja röntgenkuvasta nähtiin ettei virheasentoon voida vaikuttaa. Niinpä leikattiin ja Hertta on toipunut operaatiosta oikein hyvin. Minusta on suorastaan ihmeellistä, miten nopeasti sektionarttujen haavat paranevat. Haava kuitenkin muhii lämpimässä laatikossa lämpimien nisien välissä ja pennut raapivat sitä imiessään. Luonto hoitaa asian parhain päin.

Pennut kasvavat tasaisesti. Yksi narttu oli hieman pienempi syntyessään ja nyt kun pennut kasvavat, se kasvaa hieman hitaammin, mutta kasvaa kuitenkin ja on oikein terhakka. Muut ovat aikalailla tasakokoisia. Tilanne tasoittunee entisestään kunhan pennut alkavat syödä kiinteää ruokaa.

Tällainen pieni cavalierpentue on maailman parasta stressin hoitoa ja ehkäisyä. Vaikka päivä tuntuisi kuinka kurjalta, niin kun käyt pentulaatikolla ja nuuskutat kaikkia ihania tuhisijoita vuoronperään niin johan synkkyys ja kurjuus unohtuu. Olen itse sairastanut tämän syksyn aikana seitsemän viikkoa. Ensin keuhkokuumetta ja muutaman viikon tauon jälkeen kunnon flunssaan jälkitauteineen. Meinasti jo tulla kunnon stressi tekemättömistä koulutehtävistä eikä töihinkään päässyt, mutta tästä tämä alkaa taas lutviutua. Yritänkin nyt urakoida opiskelujen kanssa, jotta ei sitten niin paljon tarvitse, kun pennut ovat jaloillaan ja pääsevät muun lauman sekaan.

Urospennut ja yksi tyttö on varattu, kaksi narttupentua siis vapaana. Yhtä tytöistä haaveilen omaan laumaan, mutta tässä on nyt vielä pari muuttujaa (=talon isäntä), katsellaan miten tilanne kehittyy.
 


 - Minna | Linkki



Pari muuttujaa
25.08.2018 19:19 | Minna

No niin, lienee aika luopua näistä Suntuubin sivuista ja koota uudet jonnekin vähän turvallisempaan paikkaan. Kirjautuessa tämä systeemi ilmoittaa, että kuka tahansa voi vohkia tunnukseni jne. Tänne on myös kertynyt niin paljon tavaraa, että pitänee tosiaan tehdä uudet sivut ja erittäin paljon pienimuotoisemmat. Blogi-jorinat jää aikanaan unholaan, mutta siinä ei nyt suurta vahinkoa tule.

Rebekkaa ei sitten keväällä astutetukaan. Juoksu tuli kaksi kuukautta normaalia myöhemmin, kuin myös emollaan Sipriinalla. Mahdolliset pennut olisivat olleet hoidettavana metsästysaikana, joten siirrettiin astutus seuraavaan juoksuun, jonka pitäisi siis tulla tammi-helmikuussa. Oli kyllä viisas päätös, koska ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tuntuu, että poikueita on hyvin ja Rebekallakin on mahdollisuus päästä kunnolla treenaamaan linnun haukkumista.

Sen verran kova pentukuume kuitenkin vaivaa, että Hertalle kateltiin sulhanen ja parin viikon päästä käydään ultrassa varmistamassa onko pentuja tulossa. Sulhanen on black and tan, Hertta siis ruby ja molempien takana kirjavia koiria eli kaikkia värejä voi tulla kuten myös värivirheellisiä. Tästäpä sitten enemmän juttua ultraäänitutkimuksen jälkeen.


 - Minna | Linkki



Kuulumisia
13.03.2018 16:37 | Minna

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo melkein puolitoista vuotta. Koirarintamalla ei nyt ole mitään järisyttävää tapahtunut, mutta jotain pientä kuitenkin. Opiskelu työn ohessa vie tehokkaasti enimmät halut istua koneella myös vapaa-aikana. Nyt arvelin vähän koota mennyttä ja suunnitella tulevaa. Niin kiirehän ei ole etteikö ehtisi pieniä pikinokkia hoitamaan.

Jokin aika sitten äänestettiin uutta presidenttiä ja äänestysreisulla tavattiin oikein komea ja mukavaluonteinen pystykorvauros. Rikistä on ollut omistansa kanssa aikaisemminkin juttua, mutta nyt kun näin koiran livenä, niin olin aivan myyty. Rikin isä on suomussalmelainen Sepe, jolla on pentue myös meidän Emman kanssa. Minulla olikin näppini pelissä kun Rikin emälle etsittiin sopivaa urosta. Sepe on kaikinpuolin oikeanlainen pystisuros. Oikean kokoinen, oikeat mittasuhteet, kaunis turkki ja osaa haukkuakin. Osaa myös astua. Pojastaan Rikistä on tullut hieman pienempi, joka taas ei haittaa, koska Rebekka on pari senttiä ihannetta korkeampi ja pitkälanteinen. Molemmat on silmien ja polvien osalta terveeksi tarkastettu ja hyvän ikäisiä, Riki viisi ja Rebekka neljä vuotias. Molempien "virka" on linnunhaukkumisen lisäksi olla perheenjäseniä ja mukana touhuissa. Juoksua odotellaan alkavaksi parin viikon sisällä ja sitten kokeillaan astuttaa.

Hertan astutusta harkitsin aika pitkään, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että rodun terveydessä on niin paljon välteltäviä asioista, että jätän väliin. Suomessa on pitkän linjan kasvattajia, joilla on kokemusta rodusta kymmeniä vuosia, tietoa ja taitoa, minä jätän homman osaavammille. En minä mikään ekspertti ole pystykorvienkaan kanssa, mutta rodussa esiintyvät viat ja sairaudet on kuitenkin minunkin järjellä ymmärrettävissä ja apua saa rotuyhdistyksestä.

Meidän Pyry-papparainen on tullut vanhaksi. Kuulo on mennyt tosi huonoksi, mutta muuten se on fyysisesti hyvässä kunnossa. Ennen niin tarkka poika mölisee tyttöjen perään vielä kauan juoksujen päätyttyä. Se onkin saanut Sipriinalta ja pikkulieroilta viime aikoina  köniinsä tasaisin väliajoin. Pyry selvästi ottaa elämän jo vähän rennommin. Tarvittaessa kyllä antaa vauhtia kylätiellä menijöille aidan takaa, mutta ihan joka ripsauksen takia se ei enää kehtaa nousta lämpimästä köllöttelypaikasta.

Rebekan ensimmäisen pentueen pojat Niila ja Nooa lähestyvät parin vuoden ikää. Molemmista on tullut komeita turjakkeita, karvan laadun ovat perineet isältään Koppelokankaan Ricolta, joka edelleen esiintyy näyttelyissä. Kuvia laitan veljesten omille sivuille kunhan saan ne ensin tehtyä.


 - Minna | Linkki



N-pojat 5,5 viikkoa
17.07.2016 13:59 | Minna

Rebekan jäppiset on kasvaneet jo isoiksi pojiksi. Olin itse reissussa neljä päivää ja sillä aikaa oli Niilan korvat nousseet topakasti pystyyn ja vauhtia oli löytynyt molemmille. Nooan korvat on ikäänkuin puoliksi pystyssä, herra on aika hupaisan näköinen. Yöt ollaan aitauksessa niinkuin ennenkin ja päivällä sitten riekutaan muun lauman mukana. Ensimmäiset arkeologiset kaivauksetkin kukkapenkissä on jo tehty.

Tässä poitsut tänään kuvattuna ja Nooan tosiaan tunnistaa noista puoliksi lerpottavista korvista. Se on edelleen hitusen isompi kuin veljensä.

Niilan uusi nimi on Valo. Reipas ja terhakka poika!

Nooalle ei ole vielä sopivaa kotia löytynyt.

Minä taidan ristiä tämän pienen nallekarhun Miihkaliksi...

Rebekka lopettelee imetystä ja asia alkaa mennä myös pennuille perille. Emo on muuten suht hyvässä kunnossa, mutta karvaa siitä tippuu ihan kamalasti. Kannatti sitkeästi tarjoilla matamille erikoisherkkuja niin ei päässyt ihan luuviuluksi laihtumaan. Karva muuten tippuu kaikilla muilla paitsi Sipriinalla. Senkin turkki on jo ihan vaaleaa pöperöä niin että kohta alkaa pöllyämään, mutta viidestä irtoaa sen verran, että imuria saa heilutella joka päivä. Perustin tuonne navetan eteen koirapesulan; vannapöytä pihalle ja puutarhaletkuun pehmeä lämmin suihku. Ei tarvitse kyykkiä ja pyllistellä eikä pestä pesuhuonetta koirapyykin jälkeen. Cavalierit laitettiin kuivamaan yhteen pentuaitaukseen ja pystykorvahan kuivaa pyyhkeellä. Kerrankin iski idealla!


 - Minna | Linkki



Pupsit 4 viikkoa!
09.07.2016 08:45 | Minna

Kesäloma alkaa olla puolessa välissä ja pennuillakin ikää jo neljä viikkoa. Pojat könysi pentulaatikosta pois ja oma paikka siirrettiin keittiöön. Yöt nukutaan omassa pedissä aitauksessa, mutta aamulla kun ihmiset heräävät niin vapaus taas koittaa. Toistaiseksi ollaan saatu nukkua sinne kuuteen, puoli seitsemään ennenkuin Rebekka ilmoittaa, että tissit posahtaa kohta, voisko päästä imettämään. Se kyllä ihan selvästi jo vähentää imetyskertoja nyt kun pennut osaavat syödä reippaasti ja ovat myös hoksanneet vesikupin tarkoituksen.

Rebekka on hoitanut lestinsä alun hankaluuksien jälkeen hyvin. Leikkii pentujensa kanssa, ja näkyy kyllä tarvittaessa komentavankin villiä kaksikkoaan. Karva siitä tippuu ihan hirveästi, mutta sen verran on Cesar ja kermasörsseli kuitenkin maistunut ettei siitä ole tullut ihan luuviulua. Hengissä siis selvittiin tästäkin rytäkästä ja aika kultaa muistot niinkuin aina ennenkin. Erikoistarjoilu onkin nyt päättynyt ja kupissa on arkisesti "vain" pentunappulaa ja jauhelihaa.

Jännä ilmiö tuo miten pennut pyrkivät heti ulos tarpeilleen jos niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Ne ovat vielä liian pieniä kulkemaan ulkoportaissa, mutta kuisti on tarpeeksi "ulkona" ja sinne pursotellaan kakkakikkaroita. Ollaan jo ulkoiltu nurmikollakin pieniä pätkiä. Sataa vähän väliä eikä viitsi viedä pentuja märälle nurmikolle, mutta silloin tällöin ehtii sen verran kuivahtaa, että uskalletaan piipahtaa pihalla ihmettelemässä.

Pennut ovat tosi tasaisia. Nooa on himpun verran isompi, mutta muuta eroa niistä on vaikea löytää. Painivat keskenään, välillä nykyttävät emoaan ja Hertan sekä Maisan korvat saa kyllä kovaa kyytiä. Hertta ottaa touhun leikin kannalta, mutta Maisalla on ihan selvästi äidillisempi ote. Komentaa niin hellästi kuin vain suinkin voi. Pennut sujahti laumaan ongelmitta, Sipriina on niiden päältä vähän mustasukkainen niinkuin tietysti emokin, Emma on tullut vanhaksi eikä jaksa hirveän kauan naskalihampaiden kanssa pelautua. Pyry yrittää taas olla cool ja olla huomioimatta rääpäleitä millään tavalla. Huvittavan näköistä kun iso junttura yrittää päästä ulos niin ettei ota kontaktia pentuihin ja pennut taas kirmaa jaloissa ja haluaisivat päästä tekemään lähempää tuttavuutta.

Sipriinan valeraskaus alkaa onneksi hellittää. Aika rankka pari viikkoa on takana, matami on ollut tosi äkäinen ja jatkuva ärrääminen rupesi käymään jo hermoon, tunnustan.

Jompikumpi pojista jää Vuokattiin Satun ja Karin perheeseen, toiselle vielä etsitään sopivaa kotia. Pystykorvan pentuja on tarjolla hurjat määrät, järjestön kuuluttama pentupula on saanut ihmiset astuttamaan koiriaan oikein urakalla, ja pentupula on tainnut pyörähtää metsästystä harrastavien kotien pulaksi. Mekin haluamme pennuille harrastavat kodit. Pystykorvan pitää päästä metsään, siellä se on elementissään. Se on myös mainio perhekoira, jonka kanssa voi harrastaa kaikenlaista. Pentujen isän kanssa metsästetään myös näätää ja silloin tällöin Rico pyörähtää myös näyttelyissä. Minun näyttelyinnostukseni koki pahan inflaation siinä vaiheessa kun piti ruveta kulkemaan töissä Kajaanissa. Ei millään jaksa enää viikonloppuisin ajella ympäriinsä. Voi olla, että Tamminäyttely on meillä seuraava, jos koirat vaan on karvassa. Mutta katsellaan.

Täällä odotellaan kaunista ja vähän kuivempaa loppukesää. Pentujenkin kannalta mukavampi, jos voi olla päivisin ulkona touhuilemassa.
 


 - Minna | Linkki


©2018 Suomenpystykorva - suntuubi.com