Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muistoissa

Aikanaan tytär sai sitten puhtaat paperit allergiatesteissä ja puolen vuoden harkinnan jälkeen Mika sai "luvan" hankkia koiran ja rotu oli suomenpystykorva. Ajatus oli, että se, siis koira, eläisi enimmän aikaa ulkona, tiputtaisi vain vähän karvaa ja hilsettä sisälle ja toimisi siten siedätyshoitona Annikalle. Koiratta ei osattu elää, mutta rotu vaihtui. Mika harrastaa metsästystä ja oli haaveillut omasta pystäristä iät ja ajat.

Meille tuli Kosti, meidän toinen ja viimeinen rekisteröimätön koira. Se oli pääasiassa isännän koira. Se ehti elää vain puolitoista vuotta, mutta osoittautui toimivaksi ja kehittyväksi metsällä ja oppi olemaan vapaana pihalla.

Kosti oli jo melkein vuosikas ennen kuin minä sain lopullisesti tarpeekseni hiiristä ja myyristä pihassa ja puuvarastossa. Annikan kanssa haettiin Kontiomäestä poikakissanpentu, jolle annettiin nimeksi Pierre. Se oli kova poika tappelemaan, jos joku vieras kissa erehtyi sen reviirille. Pakkohan se oli sitten leikkauttaa ettei herättäisi niin paljon pahennusta naapurustossa. Leikkaus ei kyllä yhtään laimentanut sen intoa huolehtia omasta reviiristään. Pierre oli hyvä kaveri Kostin kanssa. Pierre oli meillä vuoden ennen kuin Annikalle sitten puhkesi kissa-allergia. Kisulille löytyi uusi hyvä koti maalta vanhemman pariskunnan lemmikkinä.

Kosti jouluaattona 2005

Onnellinen kissanomistaja!

Vauhdin hurmaa!

©2017 Suomenpystykorva - suntuubi.com